Katso tänään tyypillinen amerikkalainen elokuva ja sitten a klassinen Amerikkalainen elokuva 1900-luvun puolivälistä. Muutaman jyrkän eron pitäisi erottua. Tällaiset elokuvat heijastavat erilaisia muotivalintoja, sukupuolirooleja ja teknisiä ominaisuuksia. Mutta toinen ero tulee esiin heti, kun näyttelijä avaa suunsa: se klassinen vanha elokuva-korostus. Vanhojen klassisten elokuvien näyttelijät kuulostavat hyvin erilaisilta kuin nykyiset näyttelijät. Miksi? Siihen on oikeastaan selitys.
Kaikki se supistuu olennaisesti koulutukseen. Näyttelijöiden on koulutettava tietty tapa hallita ammattitaitoaan. Linjojen ääneen puhuminen uskottavalla tavalla vie enemmän kuin ihmiset ymmärtäisivät. Mutta matkan varrella monet Hollywoodissa oppivat tietyn puhe malli, joka läpäisi vanhoja elokuvia ja antoi heille eräänlaisen tavallisen aksentin. Katso esimerkiksi alla oleva video Katharine Hepburnista Philadelphian tarina (1940).
Tuo vanha elokuvakohde tuli koulutuksesta
kuinka vanha on ilo philbin
Vuosia sitten näyttelijän koulutus ja tausta muistuttivat melkein enemmän teatteria kuin elokuvanäyttämistä sellaisena kuin me sen tunnemme tänään. 40-luvulla ja tuohon aikaan kuluneiden vuosikymmenien aikana se oli kuultavissa vanhojen tuttujen elokuvien aksentilla. Katsojat kuulevat transatlanttisen aksentin. Tästä aksentista tuli synonyymi ylemmän luokan ja teatteriesitysten kanssa. Itse asiassa, Ei elokuvakoulua kirjoittaa, varakas New England koulut opettivat opiskelijoille tämän aksentin .
LIITTYVÄT: Todellinen syy Sylvester Stallonen erottuviin kasvofunktioihin
puhdistaa wc-säiliö etikalla
Tällä tavoin transatlanttisesta aksentista tuli hyvin ainutlaatuinen. Se ei kehittynyt orgaanisesti ylitöitä, vaan pikemminkin saatu, luotu ja manuaalisesti levitetty . Aksentti ilmenee mitä Avoin kulttuuri puhelut 'Lähes brittiläiset elementit'. Pehmeät R: t, terävät lyhyet Ts auttavat määrittelemään tämän manierin.
Työskentele käytettävissä olevien kanssa
Vanhojen amerikkalaisten elokuvien näyttelijät puhuvat transatlanttisella aksentilla / Wallpaperflare
Vanha elokuvan aksentti on ensisijaisesti transatlanttinen aksentti tai Atlantin puolivälissä oleva aksentti hyvästä syystä. Tällaiset puhemallit päätyivät hyödyllinen muille kuin radioviestimille . Tuolloin radiot tarjosivat hyvin vähän bassoa, matalataajuisia ääniä, jotka muodostavat suuren osan puheesta ja musiikillisista äänistä. Tekniikan kehittyessä tarve korvata tämänkaltaiset kaiuttimet puuttuivat.
1950-luvun länsi-tv-ohjelmat
Toimitusrajoitukset muokkaavat myös vanhojen elokuvien puhemalleja ja muodostivat siten aksentin, kun kuulemme sen modernilla korvallamme. Nykypäivän näyttelijöihin verrattuna vanhojen elokuvien näyttelijöitä näyttävät puhuvan nopeasti . No, sillä oli utilitaristisia tarkoituksia. Elokuva voi tulla erittäin kalliiksi ja syödä elokuvan budjetin, joka ei välttämättä tuota voittoa, jos tarpeeksi menee hukkaan. Onneksi transatlanttinen aksentti suosi toimijoita niin paljon sen siteiden vuoksi aristokratiaan, mikä mahdollisti nopean puheen. Nopea puhuminen tarkoitti vähemmän filmiä. Selkeät, lausutut tavut ovat jo läsnä, ne voivat puhua nopeasti ja silti olla ymmärrettävissä.
Napsauta saadaksesi seuraavan artikkelin